Knit in Public

Tänään on kansainvälinen neulontapäivä, jolloin ihmiset kerääntyvät neulomaan yhdessä ja näin tuomaan omaa harrastustaan esille. Mua harmittaa kovasti, kun asumme täällä maalla eikä täällä mitään tapahtumia järjestetä :(  Täytyy siis tyytyä neulomaan ihan itseksensä omalla pihallaan eli ei edes kovin julkisesti.


Nykyisinhän neulovia ihmisiä näkee ilahduttavan usein. Toiset neulovat luennoilla, jotkut matkustaessaan tai puistossa istuskellessaan. Itselläni on tapana neuloa pihalla lasten kanssa ulkoillessa ja oman pihan lisäksi neulon myös leikkipuistossa, missä saan monesti hymyjä ja juttuseuraakin etenkin vanhemmilta naisihmisiltä (yleensä niitä perhepäivähoitajia). Aina joku haluaa tietää, mitä teen ja kertoa omista käsityöharrastuksistaan. Mukavaa!

Aikaisemmin asuessamme Helsingissä, matkustin jatkuvasti julkisilla ja etenkin junamatkoilla kassissa kulki pieni käsityö. Nykyisin en enää pääse harrastamaan tuota ajanvietettä, kun matkustan pääasiassa omalla autolla ajellen.

Yksi suosikkini on käsitöiden tekeminen sairaaloissa, joissa olen sattuneesta syystä joutunut viettämään aikaa. Mikä voisi olla mukavampaa ajanvietettä ankeassa paikassa kuin rentouttava käsityö (varsinkin jos vaihtoehtona on ne puhkiselatut ikivanhat lehdet). Olen neulonut osastolla sairaan lapsen vuoteen vieressä, käytävällä poliklinikkakäynnillä, heräämössä odotellessa pienen ihmisen virkoamista, Lastenlinnan puistossa ja itsekin potilaana ollessani.

Yhdessä neulominenkin on mukavaa! Neulekahvilaa täällä ei valitettavasti ole, mutta onneksi sentään syksyllä alkaa taas työväenopiston kurssi innokkaille käsitöiden tekijöille. On ihmeellistä huomata, miten eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset löytävät käsitöiden kautta jutun juurta ja toinen toisiltaan voi aina oppia jotain uutta. Siihen asti kahlailen täällä käsitöiden virtuaalimaailmassa, ihailen teidän käsitöitänne ja nappaan ehkä jonkun vinkin ja ohjeen itsellenikin. Mukavaa on huomata, että tänne minunkin blogiini on löytänyt ihmisiä. Kiitos kun olette!