My honey

Toinenkin villatakki valmistui, vaikka pitkät sileät pätkät olikin vähän tylsää neulottavaa. Tällä kertaa siskoksista vanhempi sai itselleen My Honeyn <3

Malli: Elena Nodelin My Honey
Lanka: Vuorelma Veto
Puikot: 3mm, 3,5mm ja 4mm
Koko: 12-14 y

Tammikuun alussa joku ihana vinkkasi Facebookin neulontaryhmässä, että koodilla saa maksutta jonkun Elena Nodelin neuleohjeen. Voi mitä ihania ohjeita siellä olikaan tytöille! Valitsin lopulta tämän hieman a-linjaisen takin, jossa on pitsineuletta ylhäällä ja kellohihat. Kivan ulkonäön lisäksi plussaa oli siitä, että neule oli toteutettu täysin saumoitta ylhäältä alas neuloen. Valmistuminen ei ainakaan jäänyt siis viimeistelystä kiinni.




Olen neulonut vain muutaman englannin kielisen ohjeen mukaan, mutta tämäkin oli niin hyvin ja yksityiskohtaisesti toteutettu, että ongelmia ei tullut ohjeen tulkinnassa. Sen sijaa pitsineuleosuus meni kerran purkuun, kun sähläsin jotenkin kuvion kanssa. (Luulen, että mun ei koskaan kannata alkaa tehdä minkäänlaista pitsihuivia, sillä hermot menisi ihan varmasti seuratessa kaaviota suuressa silmukkamäärässä.) Pitsineuleosuuden jälkeen kaikki menikin ihan leikiten loppuun asti. Olihan loppuosa ihan sileää ja vain muutamia lisäyksiä sivuissa. Nappilista ja alareuna on ainaoikein-neuletta.

Hihat neulottiin lopuksi pyörönä. Ohjeessa oli sekä lyhythihainen että pitkähihainen versio. Lyhyet hihat olisivat päättyneet tuohon hihan yläosan joustimeen. Pitkissä hihoissa neulottiin ensin ihan suora pätkä ja sitten alaspäin tultaessa lisäyksiä, jotta saatiin kellomainen muoto. Lopuksi tuli vielä joustin, joka on kaksinkertainen ja neulottu yhteen nurjalla.

Tätä ohjetta neuloessa tuli mieleen, että tästä olisi kiva tehdä sellainen lyhyempi verio lyhyillä hihoilla puuvillalangasta. Sitä voisi sitten pitää vaikkapa mekon päällä pienenä jakkuna.

Se on kyllä varmaa, että Elena Nodelin ohjeisiin vielä palaan. Siellä oli monen monta ihanuutta pienille prinsessoille ja jos ohjeet ovat näin hyvät, mielellään niistä suunnittelijalle maksaakin sen muutaman dollarin :)

Vuorelman Veto oli taas kerran puikoilla ja täytyy todeta, että se tuntuu kyllä ihanan pehmoiselta ja mukavalta tällaisessa isossa pinnassa. Värikartassa on paljon ihania värejä. Tällä kertaa valikoitui tytön toiveesta tällainen vanhan roosan sävyinen.




Seuraavana projektina aion tutustua synttärilahjaksi saamaani Varpaista varteen -kirjaan. Siinä onkin paljon uutta, koska mä en ole vielä koskaan kokeillut tehdä sukkia  kärjestä alkaen enkä osaa magic loop -tekniikkaakaan. Siinäpä onkin sitten haastetta kerrakseen.