maanantai 20. kesäkuuta 2011

Pihakäsityö

Pihakäsityönä minulla on ollut ihan tavalliset sukat ilman mitään kommervenkkejä. Sujuvaa ja mukavaa neulottavaa, juuri sellaista mitä voi tehdä vähän muun ohessa. Varressa perusjoustin 2o2n, tavallinen vahvistettu kantapää ja sädekavennus. Harmikseni en saanut raitoja ihan täsmäämään, koska toisessa sukassa oli langassa vähän häikkää varressa yhden raidan kohdalla, mutta en jaksanut alkaa selvittämään mistä kohtaa jatkaa. Kelpaavat mainiosti näinkin. 






Lankana tässä on OnLine Supersocke 100, ohut nelisäikeinen sukkalanka. Väri on vyötteen mukaan Forest-sarjasta, mutta minä en oikein tässä värimaailmassa nää metsää. Nää on minusta ihan Navy-sukat, koska pohjalla on laivastonsinistä ja tehosteena kirkkaampaa sinistä sekä harmaata. Nää siis sopis vallan mainiosta maihareiden kaveriksi! Mukavuudeltaan ja istuvuudeltaan sain ihan täydelliset kesäsukat. Näillä kelpaa hipsutella viileinä kesäiltoina.


Lankaa jäi tästä kerästä vähän jäljelle ja lisäksi toinen täysi kerä odottaa, joten jossain vaiheessa saa mieskin omat sukkansa.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Knit in Public


Tänään on kansainvälinen neulontapäivä, jolloin ihmiset kerääntyvät neulomaan yhdessä ja näin tuomaan omaa harrastustaan esille. Mua harmittaa kovasti, kun asumme täällä maalla eikä täällä mitään tapahtumia järjestetä :(  Täytyy siis tyytyä neulomaan ihan itseksensä omalla pihallaan eli ei edes kovin julkisesti.


Nykyisinhän neulovia ihmisiä näkee ilahduttavan usein. Toiset neulovat luennoilla, jotkut matkustaessaan tai puistossa istuskellessaan. Itselläni on tapana neuloa pihalla lasten kanssa ulkoillessa ja oman pihan lisäksi neulon myös leikkipuistossa, missä saan monesti hymyjä ja juttuseuraakin etenkin vanhemmilta naisihmisiltä (yleensä niitä perhepäivähoitajia). Aina joku haluaa tietää, mitä teen ja kertoa omista käsityöharrastuksistaan. Mukavaa!

Aikaisemmin asuessamme Helsingissä, matkustin jatkuvasti julkisilla ja etenkin junamatkoilla kassissa kulki pieni käsityö. Nykyisin en enää pääse harrastamaan tuota ajanvietettä, kun matkustan pääasiassa omalla autolla ajellen.

Yksi suosikkini on käsitöiden tekeminen sairaaloissa, joissa olen sattuneesta syystä joutunut viettämään aikaa. Mikä voisi olla mukavampaa ajanvietettä ankeassa paikassa kuin rentouttava käsityö (varsinkin jos vaihtoehtona on ne puhkiselatut ikivanhat lehdet). Olen neulonut osastolla sairaan lapsen vuoteen vieressä, käytävällä poliklinikkakäynnillä, heräämössä odotellessa pienen ihmisen virkoamista, Lastenlinnan puistossa ja itsekin potilaana ollessani.

Yhdessä neulominenkin on mukavaa! Neulekahvilaa täällä ei valitettavasti ole, mutta onneksi sentään syksyllä alkaa taas työväenopiston kurssi innokkaille käsitöiden tekijöille. On ihmeellistä huomata, miten eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset löytävät käsitöiden kautta jutun juurta ja toinen toisiltaan voi aina oppia jotain uutta. Siihen asti kahlailen täällä käsitöiden virtuaalimaailmassa, ihailen teidän käsitöitänne ja nappaan ehkä jonkun vinkin ja ohjeen itsellenikin. Mukavaa on huomata, että tänne minunkin blogiini on löytänyt ihmisiä. Kiitos kun olette!

torstai 9. kesäkuuta 2011

Kesäperhonen

Tyttösen perhospusero oli käsityö, joka vei mennessään :) Ensimmäistä kertaa rohkenin ottaa englanninkielisen ohjeen Ravelrysta ja mietin kovasti, että miten selviän sen kanssa, mutta ohje oli todella selkeä ja hauska toteuttaa.

Neule aloitettiin pääntieltä ja siitä sitten neulottiin kohti helmaa ja viimeisenä hihansuut. Kaikki monimutkainen oli siis alussa ja kun pääsin erikoisen aloituksen ohi (silmukat luotiin käyttäen apuna ketjusilmukkaketjua) ja selvitin lyhennetyt kerrokset, joilla muotoiltiin yläosa, loppu olihin ihanan simppeliä. Pyöröpuikoilla vaan eteenpäin ja muutamat lisäykset sivuissa. Lopuksi vielä reikäkerros ja pieni joustin. Täydellistä siis neuloa pihalla auringossa samalla kun toisella silmällä vahtii lapsia ;)

Tässä työssä pidin myös siitä, että ei jäänyt yhtään ommeltavaa saumaa. Mulle se viimeistely on aina neuleen ikävin osuus, koska haluan saumojen olevan täydellisen kauniit!


 Neulan käytöltä sen sijaan en voinut välttyä, sillä päätin toteuttaa perhosen silmukoita jäljitellen ja se olikin hyvä ratkaisu, kun ei tarvinut neuloessa miettiä kuvion etenemistä. En ole koskaan tehnyt näin suurta kuviota ommellen, mutta yllättäen se olikin mukavaa puuhaa. Yksi päivä siinä oikeastaan kului siten, että jokaisessa mahdollisessa välissä tein vähäsen. Huomasin myös, että minulle sopii paremmin se, että kuvio eteneen ylhääältä alaspäin, jotenkin jälki on kauniimpaa. Aina aiemmin olen tehnyt toisinpäin. En tiedä onko sillä todellisuudessa mitään merkitystä.



 Tässä pari kuvaa neuleesta käyttäjänsä päällä. Tein koon 3-4v. ja se on juuri sopiva tällä n. metrin mittaiselle tytölle. Tykkään kovasti puseron mallista, pienet pussihihat ja a-linjainen malli on aika suloinen :) Tyttö itse oli puseroon myös kovin tyytyväinen, joten varmasti tulee kovaan käyttöön.


Lankana käytin Sandnesgarnin Mandarin Petit -puuvillalankaa, jota kului tähän vajaa kolme kerää pinkkiä ja vähän valkoista. Konepestävyys on ilman muuta plussaa lasten neuleissa. Kivaa tässä langassa on myös laaja värivalikoima.

Ohje: White butterfly by Ewelina Murach